Cashmere Mafia
Nelonen buffaa nyt täysillä piakkoin alkavaa Cashmere Mafiaa, joka sentään taitaa olla yksi niistä hiukan paremmin menestyneistä lukuisista tv-sarjoista joita on yritetty luoda paikkaamaan Sinkkuelämän jättämää aukkoa. Mutta tämäpä onkin konseptin tasolla todella lähestulkoon kopio esikuvastaan (neljä New Yorkilaista uranaista, ystävyys, parisuhteet, diiba-daaba). Henkilöhahmoihin on yritetty keksiä vaan uudet stereotyyppiset muotit, joista yksi on biseksuaalisuus. Bonnie Somerville Caitlinin roolissa yrittää pähkiä minkä suokupuolen kanssa sitä kannattaisi deittailla.
Jos juonipaljastukset tms. kiinnostaa, on Afterellennissä seurattu sarjaa lepakkonäkökulmasta. En ole kovinkaan optimistinen sen suhteen, että biseksuaalisuudesta mitään ratkiriemukasta tai uuden uutta olisi draamasarjaan keksitty, mutta kaipa tuota pitäisi katsoa ennen kuin enempi alan nurista...
Cashmere Mafia alkaa ma 23.6. klo 21.00
13 comments:
Jaksat olla niin toiveikas. Joku kutsui Sinkkuelämää "kanojen hössötyskimaraksi", tosi osuvaa. Kässärimielessä sehän on juuri sitä. Mutta jos fokus on käsilaukkujen ym. detskujen katselemisessa niin juonella sun muulla ei ole silloin väliä.
Tai jos fokus on naisten katselussa niin ei sillä juonella silloinkaan ole niin väliä ;). Mulle nyt kelpaa l-koodikin nykyään, onneksi boksilta on niin helppo kelata huonot kohdat pois..
Sinkkuelämää oli ihana just siks kun se oli niin pinnallinen, sellaista aivot narikkaan katseltavaa. Mä toivon että toi Cashmere olis parempikin kuin sinkkuelämää.
Itse asiassa pari ensimmäistä kautta Sinkkuelämää oli mielestäni varsin hyvää komediaa itsenäisistä ja menevistä uranaisista (sic) mutta sitten touhu muuttui epätoivoiseksi aviomiehen jahtaamiseksi hinnalla millä hyvänsä. Just tuota kanatarha-meininkiä
Cashmere Mafia kuulostaa lähtökohtaisesti huonommalta – osalla näistä hahmoista on jo valmiiksi ukkoja jotka kohtelevat heitä huonosti.
Joo sinkkuelämän olis kyllä voinut jättää muutamaan kauteen. Viimeistä mä en enää edes katsonut kuin satunnaisesti.
Mua vähän häiritsee tossa Cashmeressa se että se on tungettu niin täyteen stereotyyppisiä ihmisiä, yleensä lopputulos on sitten sillisalaatti eikä miellytä ketään.. Mä odotan mielenkiinnolla miten Caitlinin identiteettikriisi käsitellään.
Taas mä vaan notkun netissä ja työt odottaa tekijää :D
Juolahtipa mieleeni, että Sinkkuelämää on vähän niin kuin American Psycho. Carrie Bradshaw ja Patrick Bateman ovat molemmat todella bränditietoisia shoppaajia ja pukeutujia. Solmion valinnan lomassa Patrick murhaa ja kiduttaa vastakkaista sukupuolta. Myös Carrie kiduttaa miehiä. Hänen tahtinsa on vaan hiukan hitaampi: ensin pitää deittailla ja ihastua ja vasta sitten voi kundin dumpata, eihän sen sydän muuten särkyisi.
lol ;). Ihan totta kyllä, ja samaan tapaanhan Carrienkin vaatteet ym luetellaan ja katsastetaan. Hmm...
Hee.. taas miehillä on asiat paremmin: oppivat, että naiset ovat käärmeitä, mutta naiset tulevat saman tien murhatuiksi.
BTW: Olitteko eilen Kesälesboklubilla? Jos kyllä niin jakaisitteko kokemuksenne? Tarkoitan lähinnä yleistä tunnelmaa ja demografista jakaumaa.
nope, en ollut. mä en ole ollut missään sen jälkeen ku mun tytär syntyi, enkä tiiä osaanko enää edes yksin lähteä :/
Jos ihmiselle "kelpaa nykyään L-koodikin" niin asiaan ei voi löytyä muuta selitystä kuin makuuhuoneessa uinuvat pikku kullanmurut:)
hah keksin mä pari muutakin hyvää syytä :D
No tuo on just mun pointti:) Ps. Älä hiilly, mullakin on 2 vuotias pomo kotona ja olen joskus turvautunut jerkkuun ja lkoodiin rasittavan 15 tunnin työpäivän jälkeen.
Katsoin nyt 2. jakson. Loppupuoli meni pikakelauksella, eli en pitänyt. Näyttelijät eivät vakuuttaneet ja stailauskin on huono. Sarja on siis tosiaankin kopio Sinkkuelämästä mutta varsin huono sellainen.
Post a Comment