HeLL-koodi

Entä jos L-koodi sijoittuisikin Helsinkiin?

Suomenruotsalainen Bettina kuratoi Kuvataideakatemian opiskelijanäyttelyitä Kluuvin Galleriassa ja yrittää yhdessä tyttöystävänsä Tiinan kanssa saada jotain homoa runkkaamaan Muumimukiin. He ovat rikkaita, he asuvat omakotitalossa Pakilassa. Bettina omistaa paljon kuuluisten suomalaisten nykytaiteilijoiden tauluja – muun muassa sen, .. ne se—äh, mikä sen nimi nyt on, on niitä yksi ainakin. Siis kuuluisa.

Eksoottisessa Kallion kaupunginosassa sijaitsevan Nalli-pubin omistaja Marika siteeraa kilpaa Eino Leinoa Joensuusta pääkaupunkiseudulle muuttaneen Jennin kanssa. Katselin kaunista kankahan kukkaa, Marika aloittaa, muistelin impeä tuuheatukkaa, Jenni jatkaa. Jenni haluaa ihan oikeaksi kirjailijaksi, niinpä hän käykin iltaisin työväenopistossa kirjoittamiskurssilla.

[Välikysymys – miksi kirjallisuus- ja kielitieteissä on niin paljon lesboja ja bissejä opiskelemassa?]

Iltaisin kaikki muutkin kokoontuvat Nalli-pubiin juomaan kaljaa ja siideriä, mukaan lukien toimittaja Alli joka on keksinyt vetää viivat kaikkien city.fi:ssä ilmoituksen jättäneiden viiden naisen välille, ja koska he kaikki on olleet kaikkien kanssa Alli on joutunut piirtämään peräti 120 viivaa! Iso homma. Käy Nallissa myös Allin paras kaveri, Suomen neljänneksi paras naiskeihäänheittäjä Ulla vaikka hän onkin kaapissa ettei menettäisi K-Pirkka sponsorirahoja. Ja tokihan paikalla on Shannakin kun se kalja maistuu hälle niin kovin -- muutenhan ei jaksais käydä koska hän on jo nussinut kolme kertaa läpi kaikki Helsingin 27 lesboa.

Tässä vielä ryhmäkuva HeLL-Koodin päähenkilöistä:

Mielihyvän aalloilla

Toisin kuin eräät muut blogistanian lepakkohenkiset bloggaajat, minä pidän lesboseksistä. On ihanaa suudella naisen pehmeitä huulia. On järisyttävää nuolla ja hyväillä ja puraista hänelle toistakymmentä orgasmia peräkkäin ja kuulla hänen voihkivan ja huokailevan tai toisinaan jopa kiroilevan, mutta aina se johtuu mielihyvästä. Ja saada itse sama "käsittely" – se on taivaallisen fantastista. Ja sellaisen jälkeen on iho niin herkillä että pelkkä hipaisukin voi antaa nautinnon jossa itku ja nauru menevät sekaisin. Hyvä ettei pökerry siihen paikkaan.

Ja, saman voi tehdä jopa seisaaltaan, ihan tiedoksi ja kannustukseksi vaan.

Loppuun vielä sitaatti, toisin taitaa olla heteron suusta, mutta Helenille annan anteeksi ihan kaiken :)

“You know when an Essex girl has an orgasm, she drops her fries.” She stayed frisky when talking about her Oscar chances. “I’ve never had an ‘O.’ They said the earth moves. I can’t wait. I’ll definitely drop my fries for that.”

- Helen Mirren [via Dorothy]

Olen Pettynyt, Hyvin Pettynyt

Mitä helvettiä on tapahtunut? Arvostamani näyttelijä Lucy Lawless teki loistavaa näyttelijäntyötä Xenan roolissaan ja loi samalla virkistävää vaihtelua tarjoavaa kuvaa voimakkaasta naisesta joka pärjää omillaan, voimillaan ja älyllään. Xena oli myös seksikäs olematta uhri tai kohde. Nyt näköjään Lucykin yrittää näyttää Shakiralta joka yrittää näyttää Christinalta joka yrittää näyttää Britneyltä. (En valitettavasti oikein usko että tuo 'Come to mama' -juliste olisi parodiaa, tai jos onkin niin tosi huonoa parodiaa on.)

Voi kamala. Shakirakin on yksi mutheenkryyni. Valloittava poikatyttö blondattiin ja pistettiin laulamaan englanniksi. Tai, Anastacia joka oli kaunis ja laulaa kuin jumala, ruuvaa jatkuvasti kroppaansa veitsen alla ja rumistuu päivä päivältä.

Mutta Lucy, Lucy, miksi minulle tämän teit? Pari vuotta sitten vielä annoit särmikkäitä lausuntoja toimittajien tyhmiin kysymyksiin naiseudesta, näyttelemisestä mistä vaan. Luulin, että esimerkkisi voisi osoittaa, että jopa Amerikassa esiintyvällä taiteilijalla voisi olla persoonallisuus, älyä ja tahto. Mutta jotain tapahtui ja olet nyt samassa blodimuotissa miljoonan muun kanssa. Haluatko ihan oikeasti liisteröityä tähän kollaasiin?

L Word taas ruutuihin

L-koodin kolmatta tuotantokautta aletaan näyttää subtv:llä maanantaisin. Kaikki jaksot jo nähtyäni en voi valitettavasti todeta muuta kuin, että ajanhaaskoota on luvassa. Kolmoskausi on L-koodin ylivoimaisesti surkein. Harvoin näkee yhtä luokattomasti käsikirjoitettua sarjaa, jossa henkilöhahmot muuttavat persoonallisuuttaan täysin vailla logiikkaa, merkittäviä draamallisia tapahtua ei näytetä vaan juoni pomppii miten sattuu. Myöskin jokaisella päähenkilöllä menee kaikki elämä aivan päin persettä - kaikilla on kurjaa eikä kenelläkään ole hauskaa. Eli jos aiot katsoa niin nyt olet saanut varoituksen. Katsot kumminkin jos lepakkoelämä yhtään inspiroi :D


Samaan aikaan jenkeissä alkaa neloskausi. Siihen on tullut mukaan uusia kasvoja, ja osa vanhoista on poistunut – tietenkin ne kauneimmat (Carmen), eikä tietenkään ne kauheimmat (Max). Täältä voit lukea neloskauden juonisynopsikset, jos haluat pilata ilon. Kolmoskauden yksityiskohtaiset jaksokuvaukset on kaikkein hauskimmin kirjoitettu AfterElennin L-koodi osastolla. Toivottavasti samainen "Scribe Grrrl" alkaa analysoida nelosenkin jaksoja, sillä nää kuvaukset on paremmin kirjoitettu kuin itse sarja.

Lapsia ja aikuisia

Lapsia ja aikuisia (ohj. Aleksi Salmenperä) YLE TV1, sunnuntaina 31.12 klo 21.00

On harvinaista, että suomalainen elokuvakin käsittelee kahden naisen rakastumista. Lapsia ja aikuisia on mielestäni raikas komedia, eli kannattaa katsoa jos ei vielä ole nähnyt.

Toisessa pääroolissa oleva Minttu Mustakallio on erittäin hyvä näyttelijä. Henkilöhahmonsa tykkää naisista enemmän kuin miehistä, mutta saattaa sellaisenkin sänkyynsä ottaa jos ei ole muuta juuri sillä hetkellä tarjolla. Taitaa olla ihan arkirealismia joillekin tämä tämmöinen touhu?

Plussat myös sille, että sekä elokuvan ohjaaja, että käsikirjoittaja ovat miehiä. Ihan hyvää naiskuvaa molemmat tässä rakentavat.

Suomessahan tätä leffaa ei ole missään vaiheessa markkinoitu "lesboleffana" mikä on ihan jees, enemmän tässä onkin keskiössä rakkauskiemurat kuin juuri se että kaksi naista löytää toisensa. Ulkomaanlevityksessä käsittääkseni lesboteemaa on korostettu enemmän. Se saattaa olla ihan hyvä strategia jolla saadaan ainakin tietyt intressit omaavia katsojia houkuteltua esim. Pohjois-Amerikassa, jossa kai harva Eurooppalainen elokuva huomataan kun kilpailu on niin kovaa.

Loving Annabelle

Miksi kaikki coolit leffamaikat aina on kirjallisuuden opettajia? Voisikos joskus jossain leffassa olla vaikka joku ubersexy kemian opettaja? No joo, ehkä parempi, että elokuvantekijät pitäytyy siinä runojen analysoimisessa luokkahuonekohtauksissaan.

Loving Annabelle (ohj. Katherine Brooks) on niiden tänä vuonna ilmestyneiden muutaman lesboleffan joukossa jotka ovat jotain huomiota saaneet. Tavallaan ymmärränkin koska pääparin esittäjät Diane Gaidry ja Erin Kelly ovat molemmat varsin vetäviä naisia ja melko hyviä näyttelijöitä. Heillä on myös hyvä yhteiskemia joka kasvaa kiihottavasti loppua kohden. Leffan keskeisiä teemoja katolilaisuutta ja kiellettyä rakkautta, niin kuin sitä tässä käsitellään, en sen sijaan oikein ymmärrä.



VAROITUS -- SPOILAUSTA:

On se hitto soikoiin niin suuri se rakkauden synti (näille katollisille), että toki paha saa palkkansa. Elokuvassa on onneton loppu. Virkavalta hakee rikollisen pois. Juonellisesti sen voi pistää opettajan ja oppilaan väliseen suhteen piikkiin mitä moni pakanakin pitää kiellettynä. Mutta kun tässä kyseessä on samaa sukupuolta olevien ihmisten suhde niin liikutaan mielestäni jo hieman poliittisesti arveluttavilla vesillä. Ei tämän leffan näkeminen ainakaan seksuaalisuuttaan löytävää katolista koulutyttöä yhtään voimista, tuskin muitakaan. Mikä tässä Annabellen rakastamisessa nyt lopulta onkaan se synti ja rikos?

Kasvot mediassa

AfterEllenin kylkeen tempaistu blogi Best. Lesbian-ish. Day. Ever. on päässyt hyvään vauhtiin. Suosittelen lepakkoteemoista mediassa & julkkisjuoruista kiinnostuneille.

Julkkiksille vittuilusta kiinnostuneille sopii sitten homoteemainen Pink is the new blog.

Säännöllisesti tuolla ameeriikan maalla putkahtaa joku kaunotar ulos kaapista. Viimeisimmät kuhinat lienevät Terminator babe Kristanna Lokenin ja Michelle Rodriguezin romanssin tiimoilta. Selkeästi tällaiset "esikuvat" tekevät lepakoille hyvää, jotenkin voimistavat. Koskas Suomessa päästäisiin samaan tilanteeseen, että edes joku joskus? Olisihan täälläkin jotain kivoja julkkiskissoja, mutta visusti ovat kaapissa pysyneet suurin osa. Tavallaan kyllä ymmärrän, että jos esim. kiertelee jossa pikkukaupunkien tanssilavoilla esiintymässä niin kaapistatulolla on riskinsä ahdasmielisissä maakunnissa, jos leipä on niiden sympatioista kiinni.

On tää niin nihkeetä – kuinka pitkään seksuaalinen suuntautuneisuus on sellainen asia, että esim. tällainenkin bloggaus syntyy, puhumattakaan siitä että se enää lakkaisi kiinnostamasta ketään?