Loving Annabelle
Miksi kaikki coolit leffamaikat aina on kirjallisuuden opettajia? Voisikos joskus jossain leffassa olla vaikka joku ubersexy kemian opettaja? No joo, ehkä parempi, että elokuvantekijät pitäytyy siinä runojen analysoimisessa luokkahuonekohtauksissaan.
Loving Annabelle (ohj. Katherine Brooks) on niiden tänä vuonna ilmestyneiden muutaman lesboleffan joukossa jotka ovat jotain huomiota saaneet. Tavallaan ymmärränkin koska pääparin esittäjät Diane Gaidry ja Erin Kelly ovat molemmat varsin vetäviä naisia ja melko hyviä näyttelijöitä. Heillä on myös hyvä yhteiskemia joka kasvaa kiihottavasti loppua kohden. Leffan keskeisiä teemoja katolilaisuutta ja kiellettyä rakkautta, niin kuin sitä tässä käsitellään, en sen sijaan oikein ymmärrä.
VAROITUS -- SPOILAUSTA:
On se hitto soikoiin niin suuri se rakkauden synti (näille katollisille), että toki paha saa palkkansa. Elokuvassa on onneton loppu. Virkavalta hakee rikollisen pois. Juonellisesti sen voi pistää opettajan ja oppilaan väliseen suhteen piikkiin mitä moni pakanakin pitää kiellettynä. Mutta kun tässä kyseessä on samaa sukupuolta olevien ihmisten suhde niin liikutaan mielestäni jo hieman poliittisesti arveluttavilla vesillä. Ei tämän leffan näkeminen ainakaan seksuaalisuuttaan löytävää katolista koulutyttöä yhtään voimista, tuskin muitakaan. Mikä tässä Annabellen rakastamisessa nyt lopulta onkaan se synti ja rikos?
3 comments:
Kirjallisuushan on tosi femmee, kemia olis liian miehinen ala. ;-)
--
Hyviä pohdintoja. Suhteen päättymisen voi tosiaan laittaa sen laittomuuden (suojaikäraja ym.) piikkiin. Onnellinen loppu olisi kyllä ollut kivempaa katsottavaa.
Sitten on tietysti se teinikomedioiden klisee että jumppamaikka on lesbo. Mutta silloin siis aina negatiivisessa valossa ;-(
Niin, ehkä minäkin sitten kaipasin onnelista loppua. Mutta olisi kai jonkilainen surrullinenkin mennyt läpi. Mutta ei näin kun nyt että heti suuren täyttymykseen jälkeen seuraa rikos ja rangaistus. varsinkaan kuin se Simonen opettajahahmo ei nyt mitenkään näyttäydy hyväksikäyttävänä osapuolena tässä.
Se minusta leffassa oli eritysen kaunista, että kun Simone oli edellisessä traagisesti päättyneesa suhteessaan kai ollut se vahvempi osapuoli, mutta on jäänyt surunsa vangiksi niin nyt hän kohtaa Annabellessä itseään vahvemman naisen. Siksi hän kai rakastuu.
Minun koulussani oli bi historian opettajatar jonka luokalla olin ja johon olin hurjan ihastunut. Elokuva sai kyllä miettimään häntä, ihana leffa <3
Post a Comment