Kesän TV-homot, jee!

Tulee sitä kesäkaudellakin jotain katsotaavaa, ainakin YLE teemalta. Heillä on suorastaan homo-teema käynnistymässä ja luvassa lukemattomia herkkuja katso vaikka:
http://www.yle.fi/teema/id17929.html.

Omat viiden tähden poimintani ovat vanhat kunnon Fucking Åmål (L. Moodysson, 1998), Brokeback Montain (Ang Lee, 2005) ja brittilaisellä huippulaadulla tuotettu Verhon takaa minisarja jonka nyt vihdoinkin saanen Digiboxille (jos siihen vaan voisi luottaa). Sarah Watersin romaaneihin perustuvista tarinoista esitetään myös Taskuvaras ja Selvännäkijä. Jälkimmäistä en ole nähnyt ja Taskuvaras nyt ei kauhean kummoinen ainakaan lesbotarinana ollut, joskin ihan perusviihdettä jos ei katselukokemukseltaan odota liikoja romanttisia väreitä. Verhon takaa (Tipping the Velvet) on sen sijaan erittäin ihastuttava kasvukertomus jossa riittää romantiikkaa ja erotiikkaakin.

Myös dokkari Homoelokuvan historia kiinnostaa.


Ja juuri huomasin, että neloselta tulee pe 29.5. taannoin ylistämäni Imagine Me and You suomalaisella nimellä Amor yllättää. Ihanaa!

Ellen deGeneres show vihdoin Suomeenkin

Jos nyt talk show –kategoriassa yksikään hyvä pitäisi keksiä, niin se olisi Ellen DeGeneres Show. Ellen on hauska ja hyvä talk show emäntä ja saa aina studioyleisönkin mukaan ja välillä suorastaan hysteerisiin tunnelmiin. Nyt tätä herkkua alkaa nähdä Suomessakin uuden Liv-kanavan myötä, siis 14.2. alkaen.

Annie Leibovitz

Yle Teemalta tuli hieno dokumentti Annie Leibovitz - elämää linssin läpi

Annie Leibovitz on uskomattoman hyvä valokuvaaja osittaisi siksi että hän saa kuvattavat luottaman itseensä ja rentoutumaan kameran edessä. Maineensa myötä Annie on saanut myös kykyjänsä vastaavat budjetit lavastaakseen kuvattavansa juuri sellaiseen tilaan jonka hän on mielikuvituksessaan hahmotellut.

Dokumentissa kerrotaan kauniisti myös Annien suhteesta Susan Sontagiin ja Susanin viimeisistä ajoista ennen kuolemaa. Siinä oli sellainen pariskunta jonka kulttuurillista painoarvoa on aika mahdoton ylittää.

Dokkari uusitaan la 10.1. klo 17.10, Yle Teemalla.

Onko elämä ainaista kaapista tulemista?

Olen hiljan päätynyt työpaikkaan jossa on yllättävän paljon homoja ja lesboja. He eivät varsinaisesti ole kaapissa mutta ei oikeastaan ulkonakaan. Tarkoitan sitä, että tyypillinen kahvitaukokeskustelu on meidän konttorissa yleensä ns. heteronormatiivinen: kun tulee puhetta heiloista ja perheistä, homot on hiljaa.

En ole minkään suuntautumistani mainostanut. Ne joilla on gaydar ovat sen kyllä huomanneet ja toistaiseksi en niin paljon muiden tietämisistä piittaa. Jos piittaisinkin niin pitäisi taas, tavallaan, tulla ulos kaapista.

Anyway, hyvää uutta vuotta kaikille! Ilotulituksesta käyköön Lucy Lawless.

TV Alert: Kissing Jessica Stein

Keskiviikko 19.11 Sub 19:30

Kissing Jessica Stein (ohj. Charles Herman-Wurmfeld. 2002) tulee telkasta nyt sitten tulevalla viikolla.

Olen nähnyt leffan mutta en siitä muista paljon muuta kuin hienoisen petymyksen tunteen, vaikka on niitä paskempiakin lepakkoleffoja tehty. Että tällaisella mainospuheella digiboxit tallentamaan!

Loput ruodinnat jälkikäteen, muuten spoilaan jotain.

Santanico Pandemonium

Ei kahta ilman kolmatta. Taidankin julistaa tämän viikonlopun Salma Hayek viikonlopuksi :D Behold:

From Dusk Till Dawn, ohj. R. Rodriguez, 1996.

Timecode

Jatkan edellisen postauksen teemaa joka siis on Salma Hayekin ylimaallinen upeus. Salma on äykäs, herkkä ja silti vahva persoona sellaisissa raameissa, että jos tuo kadulla vastaan kävelisi, niin varmaan polvet notkahtaisi oikein kunnolla.

Timecode (ohj. M. Figgis 2000) on kokeellinen elokuva. Näyttelijät improvisoivat tiettyjen raamien sisällä joita seurataan neljään osaan jaetulla ruudulla. Olen yrittänyt tutkia koko tarinaa monipuolisesti, mutta aina siinä käy niin, että Salman ja Jeanne Tripplehornin näyttelemät rakastavaiset (vasemmassa yläkulmassa enimmäkseen) varastavat koko shown mustasukkaisen kipeällä tarinallaan.

Harvoin näkee niin klaustrofobisen intensiivistä pariskuntaa valkokankaalla, ja se on vieläpä improvisoitua ja leikkaamatonta materiaalia. Eli kokeellisesta kuvakerronnasta huolimatta kannattaa Timecode katsoa jos saa DVD:n käsiinsä. DVD:llä voi itse valita ääniraidan eli sen mistä neljästä ruudusta ääni tulee voimakkaimmin. Siellä on myös bonuksena toinen kokoainen, hieman eritavalla improttu, versio samasta tarinasta, joka on ehkä enemmän minun makuuni kuin "virallinen" versio.