Onko elämä ainaista kaapista tulemista?
Olen hiljan päätynyt työpaikkaan jossa on yllättävän paljon homoja ja lesboja. He eivät varsinaisesti ole kaapissa mutta ei oikeastaan ulkonakaan. Tarkoitan sitä, että tyypillinen kahvitaukokeskustelu on meidän konttorissa yleensä ns. heteronormatiivinen: kun tulee puhetta heiloista ja perheistä, homot on hiljaa.
En ole minkään suuntautumistani mainostanut. Ne joilla on gaydar ovat sen kyllä huomanneet ja toistaiseksi en niin paljon muiden tietämisistä piittaa. Jos piittaisinkin niin pitäisi taas, tavallaan, tulla ulos kaapista.
Anyway, hyvää uutta vuotta kaikille! Ilotulituksesta käyköön Lucy Lawless.
6 comments:
Blogistille onnellista uutta vuotta toivotellen... Älä ajattele sitä kaappia ja normatiivisuuksia, anna mennä vaan!
Juu, alkuun tarkkailin uutta yhteisöäni kuin mikäkin antropologi mutta nyt jo annan palaa :D
onnellista uutta vuotta!
Tulin nykyisellä työpaikallani railakkaasti ulos kun aloin rakastaa naisia. Avoimuus jatkuu ja voi hyvin.
Nyt vaihdan työpaikkaa ja asia hieman mietityttää. Mitä jos siellä on joku homovihaaja?
Kai siis elämänmuutokset viskaavat meidät kaappiin ainakin hetkeksi. Vai voisiko olla niin avoin, että ei sensuroisi itseään yhtään, siis ollenkaan?
Mä sain potkut kuukaus sen jälkeen kun olin tullu työkavereille ulos kaapista. Liekö mun mielikuvitusta vai onko näillä asioilla yhteyttä?
Anonyymi, pelkään pahoin että tuollaista tapahtuu useammin kuin uskommekaan. Milläs sen siiten todistaa, on ongelma. Siksi olisi tosi tärkeää että Johanna Korhosen syrjintätapaus ratkeaisi oikeudessa selvästi ja jämäkästi.
Post a Comment