Perry Fugged

Go Fug Yourself –blogia tulee seurattua aika ajoin, sen verran herkullisen ilkeitä ovat sen kirjoittajat Heather and Jessica. Naisten hampaisiin on päässyt myös I kissed a Girl renkutuksen laulanut Katy Perry, eikä ihan syyttä jos näitä bloggauksia katsoo. Noilla kledjuilla jo ansaitsee oman blogi-kategorian.

Ensimmäisellä ja ehkä vielä toisellakin kuulemalla tykkäsin siitä biisistä, mutta sittemmin siitä on tullut inhokki suorastaan. Ehkä sitä on ylisoitettu DTM:ssä niin, että kyllä kaikkoaa meikäläinen tanssilattialta jos tämä pistetään soimaan.

Tribadien yöt ja päivät, 8.9.-14.9.2008

Jonkun asossiaatiokommervenkin takia tribadi sanasta nousee aina ensimmäisenä mieleni triffidit.

Anyway, kulttuuritätilepakoiden vuotuinen tapahtuma Tribadien yöt ja päivät on taas käsillä. Sen vähän mitä olen edellisvuosina tähän osallistunut niin varsin heikkolaatuista on ohjelma kun taiteellisilla kriteereillä mittaa, mutta tutustukaa toki tarjontaan itse ja tehkää omat johtopäätöksenne.

Ehkä mäkin itseni sinne DTM:n bileisiin saan itseni raahattua ;)


PS. Huomasin juuri, että edellinen postaus Ellenin ja Portian häistä oli (vasta) sadas postaus tässä blogissa. Ihan hyvä aihe sattui merkkipaalulle.

Onnea hääparille

Ellen shown sivuilla ja AfterEllenissäkin on joitakin Ellen DeGenreksen ja Portia de Rossin hääkuvia.

Eräänkin kanssa ollaan puheltu, että butch/femme – mies/nais kahtiajako naisten hääpuvustuksessa on kauhea ajatus: molemmille hameet tai housut, thank you. Ellenin ja Portian hääkuvat kuitenkin aiheuttivat suorastaan liikutusta meikäläisessä. Kaunista on. Enkä näe Portiaa housuissa hääpäivänään tai Elleniä hameessa ainakaan. Ei näistä mitään nais-mies assosiaatiota mieleen nouse. Ainakin paljon vähemmän kuin joistain muista yhteiskuvista joissa heitä on nähty.

Kuka tahtoo kaksi äitiä, ugh

Katselin tuossa Manhattania (ohj. Woody Allen, 1979) uudemman kerran. Siinähän on sivuhahmoina lesbopari johon päähenkilökin viittaa:

Isaac Davis: I got a kid, he's being raised by two women at the moment.
Mary Wilke: Oh, y'know, I mean I think that works. [..] You don't need a male, I mean. Two mothers are absolutely fine.
Isaac Davis: Really? Because I always feel very few people survive one mother.




Olisiko tämä elokuva ensimmäinen kerta kun Meryl Streep esittää lesboa? Ei viimeinen suinkaan. Mieleen nousee heti The Hours (Daldry, 2002). Angels in America tv-sarjassa hahmonsa on hetero mutta suutelee kuitenkin naispuoleisen enkelin (Emma Thompson) kanssa. Jotain astraalirakastelua siinä tapahtuu :)

Manhattanissa hänen esittämänsä Jill Davis on jättänyt aviomiehensä toisen naisen takia mutta kaikki henkilöhahmot on niin Allenmaisesti sekaisin, että tuntuu kuin Jill olisi koko leffan ainoa tolkullinen tyyppi.

TV alert: 8 naista

8 naista, Su 27.07.2008 klo 17.25, nelosella


Kannattaa katsoa jos haluaa nähdä kun Ranskan upeimmat naiset Catherine Deneuve ja Fanny Ardant .... Mmmm

8 naista on erikoinen elokuva, eräänlainen rikosdraama ja musikaali. Leffa on kovasti minun makuuni mutta ei takuulla kaikkien. Tähtinä on kuitenkin niin upeita näyttelijättäriä, että kyllä jokaiselle luulisi jotain löytyvän.

Cherry on Top

Niin on käynyt onnellisesti, että Säpinällä on kaikkien näiden vuosien jälkeen heila joka taitaa saman homman kuin Audrey. (Eipä niin, osaan minäkin ;) Jos et tiedä miksi tuolla kyvyllä on merkitystä, niin luet väärää blogia.

Fingersmith

Fingersmith taisi tulla suomessakin telkasta hiljan minisarjana, mutta itse näin tämän minisarjan DVD:ltä joita jo Anttiloissa yms. myydään.

Tarina perustuu Sarah Watersin samannimiseen romaaniin (jota en ole lukenut). Samainen nainen on kirjoittanut myös Tipping The Velvet romaanin (jota en ole lukenut) josta myöskin on BBC tehnyt minisarjan. Se oli mahtava. Fingersmith on hieman sekavampi mutta tasokasta TV-draamaa kuitenkin.

Päähuomion juonesta vie moninkertainen huiputtelu ja puliveivaaminen joka alkaa jo kompastua omaan nokkeluuteensa. Siinä sivussa kulkee kahden naisen, taskuvarkaan ja ankaran enonsa kasvattaman orpotytön välinen rakastuminen jota ei sen kummemmin demonisoida vaikka 1800-luvulla tai missä lie menneisyydessä eletäänkin. Ei sitä lemmenjuttua kauheasti pohjustetakaan joten koko suhde tuntuukin lopulta aika päälle liimatulta. Melko viihdyttävää katsottavaa yhtä kaikki, joskin juuri tuon lesbo-puolen odotushorisontti kannattaa laskea melko matalalle, vaikka siitä kai Sarah Waters tunnetuin onkin. Watersin Viktoriaaniseen Englantiin sijoittuvat (lesbo)romaanit ovat näes ymmärtääkseni varsin suosittuja maailmalla. Joskos niistä (ensi) kesän lukemistoa sitten?