Cashmere Mafia

Nelonen buffaa nyt täysillä piakkoin alkavaa Cashmere Mafiaa, joka sentään taitaa olla yksi niistä hiukan paremmin menestyneistä lukuisista tv-sarjoista joita on yritetty luoda paikkaamaan Sinkkuelämän jättämää aukkoa. Mutta tämäpä onkin konseptin tasolla todella lähestulkoon kopio esikuvastaan (neljä New Yorkilaista uranaista, ystävyys, parisuhteet, diiba-daaba). Henkilöhahmoihin on yritetty keksiä vaan uudet stereotyyppiset muotit, joista yksi on biseksuaalisuus. Bonnie Somerville Caitlinin roolissa yrittää pähkiä minkä suokupuolen kanssa sitä kannattaisi deittailla.

Jos juonipaljastukset tms. kiinnostaa, on Afterellennissä seurattu sarjaa lepakkonäkökulmasta. En ole kovinkaan optimistinen sen suhteen, että biseksuaalisuudesta mitään ratkiriemukasta tai uuden uutta olisi draamasarjaan keksitty, mutta kaipa tuota pitäisi katsoa ennen kuin enempi alan nurista...

Cashmere Mafia alkaa ma 23.6. klo 21.00

Helsinki Pride, 23. - 29.6.2008

Niin se vaan Pride taas lähestyy. Ohjelma yms. on jo netissä.

Pääsylippujen hinnat on nousseet taas jokusella eurolla. Ymmärrän toki, että kun kysyntää on enemmän kuin voi tarjota niin kehtaahan sitä järjestäjä hintaakin pyytää. Mutta allekirjoittaneelta, jonka tulot on tilapäisesti alakantissa, saattaa jäädä naistenbileet ja pääjuhla väliin kun hinnat on katossa ja samat DJ:t ja esiintyjät kuin muissakin (homo)tapahtumissa on jo nähty ja kuultu moneen kertaan pitkin vuotta. Että onko tässä Helsinkiläiselle ”pridettäjälle” mitään järkeä?

Minulla kun ei edes ole mitään homoserkkuja landella joille pitäisi näytellä paikkoja. (Tai taitaa olla homoserkkuja mutta osaa ne itsekin kaupunkiarkkitehtuurissa navigoida ja meidän suvussa kaikki on kaapissa mutta se taitaakin olla jo toinen bloggaus se.)

Taidan panostaa kulkueeseen ja sitä seuraavaan loikoiluun puistojuhlassa – niin tein viime vuonnakin ja kivaa oli. 2007 pridessä olikin suotuisa sää, saas nähdä kuin nyt. Jos vaikka satuttais sateenkaari saamaan ;)

My Summer of Love

Onneksi on valppaita ystäviä sillä tämä meinasi mennä ohi kun suomenkielinen nimi on niin.. noh.. suomenkielinen:
Rakkauteni kesä, YLE TV1, 3.6. klo 21:00,

eli My Summer of Love (ohj. P. Pawlikowski. 2004) ”Kaksi eri maailmoissa kasvanutta teinityttöä päätyy sattumalta viettämään aikaa yhdessä. Kuinka käy ystävyyden kun pitkä kuuma kesä vaihtuu syksyksi?”

Sattumoisin olen nähnyt osan tästä leffasta ja vaikutelma oli positiivinen joskin leffa teemoineen ja juonenkäänteineen ei nimestä huolimatta ole todellakaan maailman kevein kesäfilkka. Toisessa pääroolissa huippulahjakas Emily Blunt joka myöhemmin on nähty mm. Devil Wears Prada:ssa.

Ursula A.

Tänään päädyin pelaamaan digitaalista Trivial Pursuitia ja siinä kysyttiin seuraava mittava yhteiskunnalinen kysymys:
Minkä väriset bikinit Ursula Andressilla oli elokuvassa Tohtori Ei?

Ei tarvinnut edes sekuntia miettiä. Tuo yläpalkin kuva valikoitui sattumalta mutta olen ollut siitä pohjattoman iloinen – siitähän tulee Mombasakin mieleen.

Underneath the mango tree
Me honey and me can watch for the moon…


Eli ollappa james bondi :)

söpöstelyä puuhailun varjolla

Strömsön askartelijatytöt on ihania. Toissa jaksossakin ne tekivät yrttishampoota ja haistelivat sitten autuaasti nautiskellen toistensa hiuksia. Ja viime jaksossa hieroivat kasvoihinsa jotain yrttimöhnää. Eroottista.

Haaveissani törmään siihen blondiin jossain kinkybileissä nahkaan ja kumiin verhoutuneena. Jos siis joskus kävisin kinkybileissä.

Nimestä saarta

Vapun hupaisin uutinen:
Lesboksen saaren asukkaita viemässä lesboja oikeuteen

Water Lilies

Tuli sitten käytyä Artisokassa sen verran, että näin Water Lilies (Naissance de pieuvres. Ohj. C. Sciamma 2007). Tarinassa teinityttö rakastuu vesibalettijoukkueen johtohahmoon, joka on olevinaan miesrintamalla kokenut nuori nainen, mutta täysin hakusessa on vielä hänenkin orastava seksuaalisuutensa. Kaikki on tuossa iässä niin kovin kömpelöä ja hapuilevaa, minkä elokuva ihan hyvin esittääkin. Muuten Water Lilies ei kauheasti kosketa. Olisin odottanut ainakin huikeampaa estetiikkaa, sillä vesibaletti kyllä tarjoaisi ohjaajalle ja kuvaajalle paljonkin herkuteltavaa, mutta tätä tilaisuutta ei ole käytetty hyväksi.

Teemalla teinityttöjen heräävä seksuaalisuus Fuckin Åmål (L. Moodysson. 1998) käsittelee aihetta paljon herkullisemmin.