Sanomatta jättämisestä

Kyllä on tullut ajattelemisen aihetta kun on seurannut Johanna Korhosen (oletetusti) laittomasta irtisanomisesta seurannutta keskustelutulvaa. Olen kauhuissani.


Omalla työpaikalla on oli hermot mennä kahvitunnilla. Meilläkin on kahvihuoneen äänenkäyttäjänä sellainen tyypillinen reilusti keski-ikäinen, valkoihoinen heteromies joka päästi suustaan valitettavan tutun ajatelman: "eihän me heterotkaan mainosteta seksuaalisuuttamme, niin miksi jonkun homon pitää sitä asiaa kaikille tyrkyttää." Menee silläkin herralla siis hieman ohi maalista. Hän kuin ei ole luultavasti ikinä elämänsä aikana joutunut editoimaan itseään, miettimään sitä mitä voi tai kannattaa sanoa missäkin seurassa.

Suurin osa tuntemistani homoseksuaaleista ei mitenkään mainosta suuntautumistaan, mutta jos esim. jonkin arkisen keskustelun aikana kontksti menee siihen suuntaan, että heilasta on jotain sanottava niin joutuu käymään läpi sen ajatuskuvion, että sanooko samoin kun jollekin kaverilleen vai väistääkö sukupuolen jollain kiertoilmaisulla tai mitä.

Aion toistaiseksi pitää pääni kiinni siellä kahvihuoneen porukoissa. Edellisessä työpaikassani taidealalla, ei ollut mitään ongelmaa olla lesbo tai homo, niitä oli siellä paljon, ja lähes kaikki ulkona kaapista. Ei niin että monikaan asiaa mitenkään mainosti mutta eipä tarvinnut salaillakaan.


Toisaalta siteen taas britanniassa sivistyneet heterotkin puhuvat kumpaanistaan sanalla partner, eli siis sukupuolineutraalisti.

Keski-ikäinen lesbo, voi synti ja rikos tässä maassa

Johanna Korhosen (oletetusti) laittomasta irtisanomisesta sukupuolisen suuntautumisen perusteella tuli sitten aika valtaisa mediaspektaakkeli. Ihan syytä onkin, sillä vaikka lainsäädännöllisesti yhdenvertaisuus eteneekin, niin käytännöt ovat vielä kaukana takana. Toivottavasti tämä asia nyt puidaan loppuun asti ja media jaksaa seurata (jaksaa varmaan osittain siitäkäin syystä, että jupakan toinen osapuoli on Alma Media.).

Isosti tsemppiä toivotan nyt Korhoselle, että jaksaisi käydä rasittavan oikeusprosessin ja muun mylläkän läpi. Päivän eri tv-lähetyksissä (Maria! ja A-studio, uutislähetyksiä) hänen antamansa lausunnot ovat olleet aika skarppeja. Siinä olisi varmaan ollut aika napakka päätoimittaja Lapin kanslle, joka selkeäsi kapaisi vähän asennetuuletusta ainakin johtoportaassa.

Ikävä syrjintätapaus

Jos tilaisin Lapin kansaa niin en enää kauaa:
Lesbous syy Johanna Korhosen potkuihin Lapin Kansasta. Olen kai ollut naiivi mutta olen elänyt kuvitelmassa, että tällä tasolla ei Suomessa enää moista työsyrjintää tapahtuisi (pikkukylien pikkufirmat erikseen).

---
Lisätty myöh... Nyt tämä uutinen on jo levinnyt joka puolelle. Hyvä niin.
Pari muuta linkkiä aiheeseen:

YLE: Korhonen sai potkut Lapin Kansasta

M&M: Lesboliitto liikaa Almalle?

HS: Johanna Korhonen: Lapin Kansa antoi potkut naispuolison takia

J. Kasvi aikoo boikotoida.

Aamulehden versio asioiden kulusta.( Aamulehti on osa Alma Media -konsernia)

mtv3

Perry Fugged

Go Fug Yourself –blogia tulee seurattua aika ajoin, sen verran herkullisen ilkeitä ovat sen kirjoittajat Heather and Jessica. Naisten hampaisiin on päässyt myös I kissed a Girl renkutuksen laulanut Katy Perry, eikä ihan syyttä jos näitä bloggauksia katsoo. Noilla kledjuilla jo ansaitsee oman blogi-kategorian.

Ensimmäisellä ja ehkä vielä toisellakin kuulemalla tykkäsin siitä biisistä, mutta sittemmin siitä on tullut inhokki suorastaan. Ehkä sitä on ylisoitettu DTM:ssä niin, että kyllä kaikkoaa meikäläinen tanssilattialta jos tämä pistetään soimaan.

Tribadien yöt ja päivät, 8.9.-14.9.2008

Jonkun asossiaatiokommervenkin takia tribadi sanasta nousee aina ensimmäisenä mieleni triffidit.

Anyway, kulttuuritätilepakoiden vuotuinen tapahtuma Tribadien yöt ja päivät on taas käsillä. Sen vähän mitä olen edellisvuosina tähän osallistunut niin varsin heikkolaatuista on ohjelma kun taiteellisilla kriteereillä mittaa, mutta tutustukaa toki tarjontaan itse ja tehkää omat johtopäätöksenne.

Ehkä mäkin itseni sinne DTM:n bileisiin saan itseni raahattua ;)


PS. Huomasin juuri, että edellinen postaus Ellenin ja Portian häistä oli (vasta) sadas postaus tässä blogissa. Ihan hyvä aihe sattui merkkipaalulle.

Onnea hääparille

Ellen shown sivuilla ja AfterEllenissäkin on joitakin Ellen DeGenreksen ja Portia de Rossin hääkuvia.

Eräänkin kanssa ollaan puheltu, että butch/femme – mies/nais kahtiajako naisten hääpuvustuksessa on kauhea ajatus: molemmille hameet tai housut, thank you. Ellenin ja Portian hääkuvat kuitenkin aiheuttivat suorastaan liikutusta meikäläisessä. Kaunista on. Enkä näe Portiaa housuissa hääpäivänään tai Elleniä hameessa ainakaan. Ei näistä mitään nais-mies assosiaatiota mieleen nouse. Ainakin paljon vähemmän kuin joistain muista yhteiskuvista joissa heitä on nähty.

Kuka tahtoo kaksi äitiä, ugh

Katselin tuossa Manhattania (ohj. Woody Allen, 1979) uudemman kerran. Siinähän on sivuhahmoina lesbopari johon päähenkilökin viittaa:

Isaac Davis: I got a kid, he's being raised by two women at the moment.
Mary Wilke: Oh, y'know, I mean I think that works. [..] You don't need a male, I mean. Two mothers are absolutely fine.
Isaac Davis: Really? Because I always feel very few people survive one mother.




Olisiko tämä elokuva ensimmäinen kerta kun Meryl Streep esittää lesboa? Ei viimeinen suinkaan. Mieleen nousee heti The Hours (Daldry, 2002). Angels in America tv-sarjassa hahmonsa on hetero mutta suutelee kuitenkin naispuoleisen enkelin (Emma Thompson) kanssa. Jotain astraalirakastelua siinä tapahtuu :)

Manhattanissa hänen esittämänsä Jill Davis on jättänyt aviomiehensä toisen naisen takia mutta kaikki henkilöhahmot on niin Allenmaisesti sekaisin, että tuntuu kuin Jill olisi koko leffan ainoa tolkullinen tyyppi.