Käytännöllinen vinkki

Kaikkihan me tiedämme, että L-koodi on harvinaisen pa**a draama-sarja. Niksi-Pirkan hengessä tajusin juuri oivallisen tavan parantaa L-koodi elämystä: katso jaksot kännissä!

The Hours

Tunnit (The Hours, S. Daldry. 2002) tuli telkasta pari päivää sitten.

Työvaiheessa leffan tag-line oli Three depressed lesbians - you do the math. Tämä ei kuitenkaan päätynyt lopulliseen markkinointiin asti, vaikka onkin täydellisen kuvaava. Ja joku on sitäkin ihmetellyt kuinka ihan tosissaan elokuva kolmesta masentuneesta lesbosta voi saada niin suuren suosion kuin Tunnit sai. Uskomattomaltahan se kuulostaakin.

Aika hyvä leffahan se on näin toisellakin katselukerralla, vaikkakin minua hieman ärsytti se kuinka pieteetillä työstetty rakenne alkoi pomppia silmille – siis se kuinka kolmen naisen, kolmen tarinakaaren, yhtäläisyydet on loimittu toisiinsa – kaikkialla hankitaan kukkia, on juhla mielessä, suudellaan naista, määritellään onnellisuus ja miljoona muuta yksityiskohtaa toistona: jotenkin jo liikaa samaa vaikka ei sitä silloin ekalla katselukerralla tainnut haitatakaan.

Ehkäpä joko joskus tekee maailman kuulun leffan 'kolmesta onnellisesta lesbosta' – ehkei sellaisesta draamaa saisi, mutta Sci-Fi:ä sentään?

Bändimeemi

Mahtaakohan olla Venuskukkulan ensimmäinen meemi tässä kyseessä? Yhtään en huijannut silti sattui blogin teemaan sopiva joten here goes:



Tee oma bändimeemisi näin:
1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random - ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi

2. quotationspage.com/random.php3 - viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi

3. flickr.com/explore/interesting/7days/ - tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi.

Lähteenä mm. Nainen ratissa.

No tulihan se sieltä

En ehkä minä mutta niin moni muu on tätäkin uutista odottanut ja pitkään:

Aikaisemminkin olen jo bloggailut julkilepakoista, enkä oikein tiedä pitäisikö tulla kaapista tai ei -- varmaan jokainen tapaus on yksilöllinen ja syyt ovat moninaiset, eikä niitä kiitos soikoon ruodita julkisuudessa. Mutta kun kaikki on tienneet jo vuosia, moneen kertaan on kysyttykin aikalailla suoraan ja silti vaan kieltelee ja kaartelee, niin sitten se alkaa jolla ihan naurettavaa vielä siellä kappissa lurkkia. Eli tämä Jodie-uutinen on siinä mielessä ihan positiivinen. Nyt hänkin tietää minkä kaikki muutkin ovat tienneet.

Olen kuulut perheistä joissa vanhemmat kyllä tietävät alusta asti että poika on homo ja saavat pyöritellä silmiään kun se vielä 24-vuotiaanakin tuo työttöystävän näytille, että eikö se meidän Erkki-Jalmari nyt vieläkään tajua!

Tyttöystävän leffamaku

Aika moni Suomestakin on jo mukana Facebookissa. Yksi sovellus jota moni siellä käyttää on Flixster – sillä voi arvostella näkemiään leffoja jne. Tämän kommentin on kirjoittanut eräs mies elokuvasta Mr. & Mrs. Smith (Ohj. D. Liman. 2005), josta hän antoi puolikaan tähden viidestä.

Bought it for the ex-girlfriend because it "Looked like a good movie." Before I figured out that she just had the hots for Jolie. Good times.

Viikon luontokuva

Lisäys: Isosisko bloggaa samasta uutisesta.

Mehiläisten ja muiden hurmaajia

Tyhmä digiboxi pilasi eilisen Charlien enkelit 2:n tallenuksen. Sen sijaan että se oli tallentanut itse elokuvan, se talletti kaikki mainoskatkot siitä väliltä. Demi Moore pompahtelee korkkareissa bikineissä! Nuolaisee Cameron Diazia! Se ei olekaan mun digiboxissa! onseniinväärin.

Tulevan perjantain nostalgiapala tulee onneksi mainosvapaalta kanavalta:
Paistetut vihreät tomaatit (Fried Green Tomatoes, Ohj. Jon Avnet 1991)
pe 14.9 klo 21.30, TV1

Elokuva kertoo "naisten välisestä ystävyydestä". Joopa joo. En ole lukenut alkuperäistä Fannie Flaggin romaania, jossa tämän ystävyyden luonnetta kuulemma enemmän väritetään, leffasta on karsittu lesboviitteet pois. Muistan kuitenkin, että kuin näin ensikerran tämän leffan niin se osui seksuaalisen suuntautumiseni kehityksessä aika herkkään vaiheeseen ja leffaankin asti päässyt aliteksti kyllä tuli kirkuen silmille. Olin aikamoisen ihastunut "bee charmer" Idgieen (Mary Stuart Masterson), kuten erittäin moni muukin ikäpolveni lepakkohenkinen nainen. Siihen aikaan, siis 90-luvun alussa, ei kivikaudella, oli noi tuonsuuntaiset "esikuvat" ja "mallit" niin tajuttoman harvassa. Tämä leffa oli yksi niistä harvoista, jonka aikana voi edes haaveilla.

Myös Kathy Bates tekee elokuvassa loistavan roolisuorituksen emansipoituvana kotirouvana.