The Hours

Tunnit (The Hours, S. Daldry. 2002) tuli telkasta pari päivää sitten.

Työvaiheessa leffan tag-line oli Three depressed lesbians - you do the math. Tämä ei kuitenkaan päätynyt lopulliseen markkinointiin asti, vaikka onkin täydellisen kuvaava. Ja joku on sitäkin ihmetellyt kuinka ihan tosissaan elokuva kolmesta masentuneesta lesbosta voi saada niin suuren suosion kuin Tunnit sai. Uskomattomaltahan se kuulostaakin.

Aika hyvä leffahan se on näin toisellakin katselukerralla, vaikkakin minua hieman ärsytti se kuinka pieteetillä työstetty rakenne alkoi pomppia silmille – siis se kuinka kolmen naisen, kolmen tarinakaaren, yhtäläisyydet on loimittu toisiinsa – kaikkialla hankitaan kukkia, on juhla mielessä, suudellaan naista, määritellään onnellisuus ja miljoona muuta yksityiskohtaa toistona: jotenkin jo liikaa samaa vaikka ei sitä silloin ekalla katselukerralla tainnut haitatakaan.

Ehkäpä joko joskus tekee maailman kuulun leffan 'kolmesta onnellisesta lesbosta' – ehkei sellaisesta draamaa saisi, mutta Sci-Fi:ä sentään?