9.11.08

Frida


Frida (ohj. J. Taymor. 2002) tuli juuri neloselta ja näin sen nyt uudestaan sitten elokuvan ilmestymisen. Kannatti katsoa toistamiseen.

Salma Hayek on noin yleisesti ottaen, ihan missä tahansa olosuhteissa, upea ja Fridassa hän vielä tekee loistavan roolityön.

Usein minua mietyttää, että onko perus-draamoissa tarpeen näyttää jotain naistenvälisiä seksikohtauksia koska tietyn tyyppisissä tarinoissa ne tuntuvat vain päälleliimatuilta kikoilta saada vähän lisää palstatilaa – kahden samansukupuolisen filmitähden suudelma myy aina ja saa valtavasti huomiota. Minusta Fridan Kahlon kohdalla tuntuu, että se oli kuitenkin tärkeää näyttää. Frida oli niin voimakas persoonaltaan ja niin intohimoinen ja oli hyvä valinta näyttää että jopa senkin ajan naistaitelijan intohmot voivat suuntautua niin moninaisesti myös politiikkaan, seksiin, viinaan ja siihen avioimieheenkin.

Fridallahan oli myöskin hyvin erityinen kokemus omasta ruumiistaan joka oli arpinen ja kivulias. Kokemus omasta kehosta tietenkin liittyy seksuaalisuuteen ja Frida Kahlo oli biseksuaali. Luulen, että tuossa on syy-seuraus suhdetta mutta en nyt yritäkään tämän enempää pykologisoida.

3 comments:

Anonymous said...

Salma H on mun näkökulmasta ensisijaisesti älykäs, kaunis ja voimakastahtoinen liikenainen, joka haluaa myös näytellä leffassa. Vähän kuin Madonna.

"Frida" ei mielestäni toimi kokonaisuutena, vaikka se on täynnä laadukkaita yksityiskohtia. Kokonaisuus tuntuu väkisin väännetyltä Hollywoodtuotteelta, valitettavasti.

Säpinä said...

Sen mitä Salmasta tiedän, niin hän on todellakin erittäin kunnianhimoinen nainen. Pisteet siitä, ja hyvinhän tuon on pärjännytkin. Tyylitajunsa on myöskin erehtymätön, mitä nyt miesmaku on aika outo.

Anonymous said...

Outo miesmaku on lesbouden merkki;) Sulle Salma, mulle Lena. Sopiiko?