60-luvun sankarittarista

60-luvun lopussa on jotain kiehtovaa. YLE teemalta tuli eilen kikatuksia aiheuttava filkka Fräulein Doktor, vuonna 1969 tehty "vakoilujännäri". Ei se kyllä kauhean jännältä tuntunut, vaan ennen kaikkea koomiselta. Tarinassa morfiiniin addiktoitunut ensimmäisen maailmansodan vakoilijatar operoi salaisissa tehtävissä ja siinä sivussa viettelee yhden myrkkykaasua kehittelevän tiedenaisenkin. Rakastelee ja tappaa. Ja edellinen lause ei nyt varsinaisesti ole juonipaljastus, sillä mitä muutakaan elokuvien lesbot tekivät ensimmäiset parikymmentä vuotta.

Fräulein Doktorissa näytettiin yllätyksekseni myös ihan naistenkeskeinen suudelmakin, mikä käsittääkseni oli kuitenkin melko harvinaista vielä 60-luvun lopulla.

Pläjäyksen on tuottanut Dino De Laurentiis jonka CV:seen kuuluu myös mm. Fellinin La Strada, sekä Barbarella (Roger Vadim, 1968) jossa on kivasti lesbistä alitekstiäkin – vaikka Barbarella (Jane Fonda) rakasteleekin miesten kanssa (useamman mutta yksi kerrallaan), on hänellä flirttiä myös Suuren Tyrannin (Anita Pallenberg) kanssa. Siinäpä vasta ihanasti kiihottava sadistinen narttu! Ilman naisten välisiä suuteloja tosin kulkee tämä leffa, mutta on silti loistava.

Barbarella on todella kitschiä mutta (ehkä juuri sen takia) on kestänyt aikaa ihan mukavasti, Fräulein Doktorin taas heikommin. Mutta onhan siinä sentään kovasti melodramaattinen loppu. Rankkaa tuo vakoiluhomma.