Pridesäätöä

Tulipa minunkin osallistuttua Pride-tapahtumiin, sekä naistenbileisiin Kaisaniemessä, että pääjuhlaan eilen. Yleensä kun naistenbileissä aina törmään noin viiteen tuttuun kollegoita ja ystävien ystäviä ja kummituksia eli vanhoja heiloja. Nyt oli väki niin hyvin vaihtunut, että Kaisiksessa ei ollut yhtä ainoaa tuttua (olikohan ne eksyneet vahingossa vieressä olleeseen Tuska-festariin). Hämmentävää. Ilolla havaitsin että iso osa paikalla olleista oli ihan tavallisia naisia, ei bulldogin näköisiä butcheja, vaan sellaisia joilta naiset keskimäärinkin näyttää jos vaikka sattuisi Mannerheimintiellä kävelemään.

Ennen pääjuhlaan lähtöä tein kuitenkin kolossaalisen virheen katsomalla (pikkuhousut kosteina) elokuvan jossa näyttelee Fanny Ardant. Semmoisesta lipsahtaa rima niin epärealistisen korkealle, että eihän mistään bileissä kohtaamasta naisesta mitään kiinnostavaa muka voi nähdä. Voi että mikä moka! Ensi kerralla katson jonkun Zombie-leffan. Mut kivaa oli noin muuten, järjestäjille noottia vaan siitä, että esiintyjien tekniikka ei pelannut ollenkaan eikä musa taaskaan kuulu koko tanssisaliin. Vaikka wanhalla vaan taitaa olla tosi huono akustiikka, voisi sitä äänen kuuluvuutta kai jotenkin vähän skarpata.